KOLUMNI Voi Clint, minkä teit!

11.01.2011

Julkaistu Uusimaa-lehdessä

Surukseni huomasin jotakin käsiini sattunutta ulkomaalaista lehteä selaillessani, että minusta ja Clint Eastwoodista ei taida koskaan tulla ystäviä. Lähtökohdat olivat ehkä muutenkin haasteelliset huomioiden maantieteellisen etäisyytemme, ikäeromme ja sen, ettemme ole ikinä tavanneet, mutta Clint löi arkkuun viimeisen naulan kertomalla haastattelussa kokemuksistaan politiikasta 80-luvulla, jolloin hän toimi muutaman vuoden Carmelin kaupungin pormestarina Kaliforniassa. Hän oli ollut esittelemässä jotakin asiaa kaupunginvaltuustolle, ja loukkaantunut syvästi siitä, että eräs naispuolinen valtuutettu oli neulonut koko kokouksen ajan. Clint piti tätä törkeänä käytöksenä ja osoituksena siitä, että valtuutettu ei ollut lainkaan kiinnostunut käsiteltävästä asiasta.

Ottamatta kantaa kyseisen rouvan poliittisiin intohimoihin tai niiden puutteeseen haluaisin nyt huomauttaa Clintille, että ihmisaivot todella ovat niin pitkälle kehittynyt elin, että ne mahdollistavat samanaikaisen käsien liikuttamisen ja tarkkaavaisen kuuntelemisen. Tutkimuksissa on jopa todettu, että ihmiset oppivat eri tavoin: toiset kuulemalla, toiset näkemällä ja toiset liikkumalla. Rauhaton muurahaispöksy tarvitsee käsiinsä jotain hypisteltävää pystyäkseen keskittymään toisten puheenvuoroihin, olipa se sitten kuulakärkikynä, kännykkä tai villalankaa.

Olen itse tullut kuluneen syksyn aikana ulos neulekaapista, eli uskaltautunut viimeinkin ottamaan kokouksiin kutimen mukaan. Olin istunut melkein neljä vuotta sormet kihisten halusta kaivaa lankakerät esiin laukustani, mutta samalla peläten menettäväni siinä viimeisetkin uskottavuuden rippeeni. Kuvittelin mielessäni, mitä kaikkia ivallisia kommentteja puikkojen kilinä kirvoittaisi pöydän ympäriltä: "Tämä on kaupunginhallitus eikä mikään ompeluseura!". (Todellisuudessa kukaan ei ole vaikuttanut pahastuneelta, muutama ihminen vain on tullut kiinnostuneena kysymään, mitä minulla on tekeillä.)

Totuushan on, että harvalla riittää mielenhillintää istua koko kokouksen ajan räpeltämättä mitään käsissään. Kommunikaattorit ja kannettavat käyvät kuumina erityisesti valtuustosalissa, jossa poliitikko voi tuntea olevansa katseilta suojassa ryhmätoverinsa selän takana. Tuskin kukaan on koskaan pelännyt tietokoneen naputtelun syövän poliittista painoarvoaan, päinvastoin upouusi kannettava vain vahvistaa mielikuvaa kiireisestä ja tehokkaasta päättäjästä.

Ettei tässäkin nyt olisi kysymys vain jossain alitajunnassamme kummittelevista iänikuisista perinteisistä sukupuolirooleista? Niissä politiikka ja tekniset kapineet ovat miehekkäiden miesten harrastuksia, ja naisille sopii paremmin piparien leipominen ja mohairlankojen hypistely. Naispoliitikko tuntee painetta työntää naiselliseksi miellettyjä ominaisuuksiaan taka-alalle ja tulla yhdeksi äijistä saadakseen äänensä kuuluviin. Mutta miksi ihmeessä politiikan pitäisi olla vain miesten maailma, ja neulomisen vain naisten? Arvoisat valtuustokollegat (ja muutkin), minulta saa tulla lainaamaan puikkoja!


	Minä Sanat Kuvat Politiikka Kauppa Nyt på svenska suomeksi in english

	Tillbaka KOLUMNI Voi Clint, minkä teit! 11.01.2011 Julkaistu Uusimaa-lehdessä Surukseni huomasin jotakin käsiini sattunutta ulkomaalaista lehteä selaillessani, että minusta ja Clint Eastwoodista ei taida koskaan tulla ystäviä. Lähtökohdat olivat ehkä muutenkin haasteelliset huomioiden maantieteellisen etäisyytemme, ikäeromme ja sen, ettemme ole ikinä tavanneet, mutta Clint löi arkkuun viimeisen naulan kertomalla haastattelussa kokemuksistaan politiikasta 80-luvulla, jolloin hän toimi muutaman vuoden Carmelin kaupungin pormestarina Kaliforniassa. Hän oli ollut esittelemässä jotakin asiaa kaupunginvaltuustolle, ja loukkaantunut syvästi siitä, että eräs naispuolinen valtuutettu oli neulonut koko kokouksen ajan. Clint piti tätä törkeänä käytöksenä ja osoituksena siitä, että valtuutettu ei ollut lainkaan kiinnostunut käsiteltävästä asiasta. Ottamatta kantaa kyseisen rouvan poliittisiin intohimoihin tai niiden puutteeseen haluaisin nyt huomauttaa Clintille, että ihmisaivot todella ovat niin pitkälle kehittynyt elin, että ne mahdollistavat samanaikaisen käsien liikuttamisen ja tarkkaavaisen kuuntelemisen. Tutkimuksissa on jopa todettu, että ihmiset oppivat eri tavoin: toiset kuulemalla, toiset näkemällä ja toiset liikkumalla. Rauhaton muurahaispöksy tarvitsee käsiinsä jotain hypisteltävää pystyäkseen keskittymään toisten puheenvuoroihin, olipa se sitten kuulakärkikynä, kännykkä tai villalankaa. Olen itse tullut kuluneen syksyn aikana ulos neulekaapista, eli uskaltautunut viimeinkin ottamaan kokouksiin kutimen mukaan. Olin istunut melkein neljä vuotta sormet kihisten halusta kaivaa lankakerät esiin laukustani, mutta samalla peläten menettäväni siinä viimeisetkin uskottavuuden rippeeni. Kuvittelin mielessäni, mitä kaikkia ivallisia kommentteja puikkojen kilinä kirvoittaisi pöydän ympäriltä: "Tämä on kaupunginhallitus eikä mikään ompeluseura!". (Todellisuudessa kukaan ei ole vaikuttanut pahastuneelta, muutama ihminen vain on tullut kiinnostuneena kysymään, mitä minulla on tekeillä.) Totuushan on, että harvalla riittää mielenhillintää istua koko kokouksen ajan räpeltämättä mitään käsissään. Kommunikaattorit ja kannettavat käyvät kuumina erityisesti valtuustosalissa, jossa poliitikko voi tuntea olevansa katseilta suojassa ryhmätoverinsa selän takana. Tuskin kukaan on koskaan pelännyt tietokoneen naputtelun syövän poliittista painoarvoaan, päinvastoin upouusi kannettava vain vahvistaa mielikuvaa kiireisestä ja tehokkaasta päättäjästä. Ettei tässäkin nyt olisi kysymys vain jossain alitajunnassamme kummittelevista iänikuisista perinteisistä sukupuolirooleista? Niissä politiikka ja tekniset kapineet ovat miehekkäiden miesten harrastuksia, ja naisille sopii paremmin piparien leipominen ja mohairlankojen hypistely. Naispoliitikko tuntee painetta työntää naiselliseksi miellettyjä ominaisuuksiaan taka-alalle ja tulla yhdeksi äijistä saadakseen äänensä kuuluviin. Mutta miksi ihmeessä politiikan pitäisi olla vain miesten maailma, ja neulomisen vain naisten? Arvoisat valtuustokollegat (ja muutkin), minulta saa tulla lainaamaan puikkoja!